Ilman kummempia höpinöitä, lukemaan ->

(edit: hempeilykuvaa muokattu, oli liian paljastava photobucketin mielestä :'D)

Antto oli heti Minjan kasvettua innokkaana auttamassa tämän opetuksissa. Yövuorossa työskentelevä Saku ja raskaudesta toipuva Minka olivat hyvin kiitollisia saamastaan avusta.

Etenkin kävelyopetuksessa selän vihoitellessa Antto sai huomata, ettei ollut enää mikään nuori mies.

Nuori ei ollut Sallakaan, ja hänen elämänsä maan päällä tulikin päätökseensä melko yllättäen erään työpäivän jälkeen.

"Ei, en halua lähteä vielä!" Salla parkaisi ja yritti kiskoa tiimalasia Viikatemiehen käsistä. Kuolema oli kuitenkin armoton, ja näin joudumme sanomaan hyvästit legacyn kantaäidille..

Erityisen raskaasti vaimonsa poismenon otti Antto, vaikka olikin tiennyt että tämä lähtisi ennen häntä. Pientä lohtua toi ajatus siitä, että hän pääsisi ehkä piankin rakkaansa luo.

Sinä yönä Antto nukkui levotonta unta yhtäkkiä liian suurelta tuntuvassa sängyssä, jonka toinen puoli oli edelleen petaamatta Sallan jäljiltä. 

Vaikka Antto itkeskeli Sallan poismenoa useamman päivän, hänen toiveisiinsa ilmestyi melkein heti uuden rakkauden löytäminen! Perhesimit.. Kuvasta näkee myös mukavan lisän, jonka Sallan jättämä perintö toi perheen varoihin.

Tahvo kasvoi vanhukseksi ennen kuin se ehti Netan kanssa hankkia pentuja.. Tosin koirien välit eivät edelleenkään ole kehuttavat.

Sonjakin oli viimein hakeutunut työelämään, journalismi-uralle.

Minjaa hoitaessaan Antto saattoi edes hetkeksi unohtaa surunsa, ja hän olikin miettinyt eläkkeellejäämistä että voisi olla paremmin osana lapsenlapsensa elämää.

"Huomenta pikkuinen!" Salla rakasti esikoistaan syvästi, mutta toivoi silti tälle jo sisarusta, tai kahta, tai kolmea..

Aatu oli pakahtua ylpeydestä, kun Minjan ensimmäinen sana oli hänen nimensä.

Pian talon asukasluku kuitenkin vähenisi kolmella, oli nimittäin tullut kolmosten aika aikuistua ja muuttaa omilleen.

Kasvua oli päässyt seuraamaan vain Minka. Hän oli ehtinyt kiintyä miehensä sisaruksiin ja katsoi näiden kasvua haikein mielin, mutta toisaalta he voisivat keskittyä paremmin oman perheensä kasvatukseen nyt kun ruokittavia suita olisi vähemmän.

Olin hieman laiminlyönyt Aapon ja Aatun toiveiden täyttämistä, ja molemmat romahtivat epäonnistuneen kasvunsa takia..

Leutolaakson terapeutti osaa onneksi työnsä, ja molemmat pojat olivat pian (pienen kotkottelun jälkeen) tolpillaan.

Ja niin saatiin nuoremmat kolmoset vaatekaapin ja peilin kautta omaa elämäänsä aloittamaan :) Pojat muuttivat kimppakämppään, kun taas Sonja otti mukaansa vanhentuneen Tahvon.

"Olettekos ajatelleet lisää perheenlisäystä?" Antto uteli illallispöydässä. "Nythän tänne mahtuisi.."

"Niin, mites olisi.." Saku kysäisi vaivihkaa, kun Antto oli poistunut pöydästä. Hymy levisi Minkan kasvoille, ja sanaakaan sanomatta hän veti miehensä makuuhuoneen puolelle.

Vaatteet vähenivät nopeasti, kun pari antautui toisilleen ja hellille kosketuksille.

"Rakastan sinua, niin paljon," Saku kuiskasi. "Minäkin sinua," Minka sanoi yhtä hiljaisella äänellä, ja pari nukahti onnellisina toistensa viereen.

Sallan jättämällä perinnöllä oli etupihalle rakennettu pieni kasvimaa, jonne Saku laittoi kasvamaan tomaatteja.

Omenapuut sen sijaan olivat päässeet kuihtumaan.. Kellään talossa ei vielä ollut kummoinen viherpeukalo :D

Viimein eläkkeelle jäänyt Antto ehti Minjan hoitamisen lisäksi keskittyä nyt myös kasvimaan hoitoon, joka olikin miehestä mukavan rauhoittavaa puuhaa. 

Kolmosten jäljiltä tyhjäksi jäänyt yläkerta muunnettiin harrastehuoneeksi, jonne pääsivät Anton ja Sakun ansaitsemat urapalkinnot.

Aika ajoin Antto käveli vaimonsa haudalle ja uppoutui mietteisiinsä, toivoen että voisi pian liittyä vaimonsa seuraan taivaaseen.

Eräänä iltana Minja tunsi outoa kihelmöintiä, joka levisi hänen keskivartalostaan aina sormenpäihin ja varpaisiin asti.

Ja niin kasvoi kolmannen sukupolven ensimmäisestä jäsenestä kouluikäinen, vieläpä varsin nätti sellainen :)

Sallan haamu palasi kuolinpaikalleen suremaan, hän olisi niin kovasti halunnut jäädä seuraamaan lapsenlapsensa kasvua ja poikansa elämää..

Käyttämättömäksi jäänyt parveke väistyi Minjan uuden huoneen tieltä.

Hieman unohduksiin jäänyt Nettakin sai jälleen huomiota, jota Antto jakoikin mielellään nyt kun Minjakin oli jo isompi. Ehkäpä Netalle hankittaisiin pian uusi puolisokin..

"Huomenta!" Minja hihkaisi kuskille noustessaan bussiin ensimmäisenä koulupäivänään. Edes kuskin närkästynyt murahdus ei saanut tytön innostusta hiipumaan.

Minja malttoi tuskin odottaa, että pääsisi ikäistensä seuraan ja saisi uusia ystäviä.

"Olenkohan minä vähän pyöristynyt.." Minka mutisi tutkaillessaan ennen litteää vatsaansa, jonka paikalla oli nyt pieni kumpu. Ruokahalukin oli kasvanut.. Myöhemmin samana päivänä tehty raskaustesti osoitti, että Minka odotti toista lastaan.

"Heippa!" Minja hyvästeli bussikuskin. Tyttöä vastaanottamassa oli tuo erikoisen hiuskuontalon omaava vanhus, jonka esittelin jossain aiemmassa osassa :D

"Äh, matikasta vain 8,5," Minja huokaisi pettyneenä.

Saadakseen haluamansa kympin mahdollisimman pian, Minja pyysi apua matematiikanläksyihinsä ukiltaan. Antto auttoi mielellään, ja oli ylpeä pojantyttärensä opiskeluinnosta.

"Tuota, kulta, eikö sängyssä olisi mukavampi nukkua..?"

"M-häh, joo, tietenkin," Minka mutisi hieroen silmiään. Tämä raskaus tuntui viemän naiselta kaikki voimat.

Syötyään illallisensa loppuun Minka painui suoraan petiin, allapäin siitä ettei yövuoroon mennyt Saku voinut taaskaan tulla hänen viereensä nukkumaan.

Anton puutarhanhoito tuotti tulosta, ja hän ansaitsi jo pronssisen ansiomerkin.

Aamun sarastaessa töistä tullut Saku kömpi unisena vaimonsa viereen.

Minka oli ollut jo aikeissa nousta, mutta päätti vielä jäädä miehensä viereen hetkeksi. Pian hän huomasikin vaipuneena uudelleen uneen.

Mitä..?

Mitä mitä?!

Kyllä vaan.. Antto meni sitten ihastumaan miespuoliseen ystäväänsä ilman, että minulla oli asiaan mitään osaa tai arpaa -_- No, ehkä suon hänelle tämän pienen ilon.

"Ei, en pidä Salatuista sim-elämistä."

>>tzzt, valhe, tzzt>> "Ah, o-o-okei, se on lempiohjelmani! Auts!"

Älä luulekaan, Minka! Synnytät sitäpaitsi pian lapsen miehellesi, muistatko?

Huh, loppuisivatpa nämä yösyönnit pian.. Minka mietti lämmitettyään edelliseltä illalta jäänyttä ruokaa jälleen keskellä yötä.

Minja ei välittänyt teeveen lastenohjelmista, vaan leikki mieluiten vapaa-ajallaan mielikuvitusleikkejä tai auttoi ukkiaan kasvimaan hoidossa. Hänen lempileikkinsä oli merirosvoseikkailu, amme veneenään.

Minkakin auttoi tytärtään läksyissä minkä viimeisillään raskaana ollessaan jaksoi. Tehtävien lomassa Minja vilkuili äitinsä isoa mahaa, hän ei jaksanut odottaa että saisi pikkusiskon tai -veljen!

"Jäisit vielä hetkeksi sänkyyn," Saku mutisi unisena. "Valitan, pakko mennä vessaan," Minka sanoi, aivan yhtä unisena. Raskauskin verotti jo parin muutenkin vähäistä kahdenkesken vietettyä aikaa.

Minkalla on mukavia ystäviä :)

Anttokin alkoi olla jo kärsimätön uuden lapsenlapsensa syntymän suhteen, eikä Minka voinut olla enempää samaa mieltä: raskaus tuntui kestävän ikuisuuden!

Molempien toiveet täyttyivätkin pian, kun supistukset alkoivat kesken aamiaisen.

Pidellessään mahaansa tuskainen ilme kasvoillaan Minka kirosi sitä, ettei Salla ollut enää auttamassa synnytyksessä niin kuin viime kerralla.

Nämä istuivat harvinaisen tyynenä leivonnaisiaan mutustellen, vaikka miniä/äiti synnytti vieressä :D

"Nyt se tulee!!"

"Huomenta kulta, mitäs täällä tapahtuu?" "Eipä tässä mitään, synnytin juuri toisen lapsesi.." Pöydästä viimein noussut Antto puolestaan ei näytä pystyvän päättää, ihaillako poikansa vaimoa vai kauhistellako synnytystä..

Ensimmäinen tulokas oli samat perimät kuin Minja perinyt tyttö, joka sai nimekseen Moona.

Aivan, sanoin ensimmäinen. Kaksoset!

Antto: "Mitäs nyt?"

Saku: "Katohan, vauva.."

Minka: "Puuh, puuh!"

Iloisena yllätyksenä toinen tyttö peri Anton punaiset hiukset sekä isänsä vaaleansiniset silmät :) Sai nimekseen Mira.

Uudistettu lastenhuone.

Toinen perijätaulukin saatiin viimein alulle.

Muutaman päivän levättyään Minka palasi innokkaana takaisin töihin, jossa hänet otettiin avosylin vastaan.

Kaksoset Minka jätti turvallisin mielin Anton hoiviin. Sakukin oli toki päivisin kotona, mutta usein liian väsynyt yövuorostaan tehdäkseen muuta kuin nukkua.

Töihin paluu kannatti, ja ylennys tuli heti. Minka on muistaakseni nyt Apulaisosastopäällikkö.

"Mites olisi vielä yksi lapsi? Eikös neljä ole aika hyvä numero," Saku ehdotteli eräänä iltana ruokapöydässä.

"Joo, olis niin kivaa saada pikkuveli!" Minja innostui aiheesta heti. Minka yritti toppuutella tyttärensä innostusta, ei hän näin äkkiä jaksaisi uutta raskautta.

Aihe jäi kuitenkin pyörimään molempien mieliin samalla, kun he hoitivat kaksosten iltasyötöt ja hellimiset.

Kun lapset oli saatu nukkumaan ja vanhemmat vetäytyneet makuuhuoneeseen, Saku veti Minkan lähelleen. "Niin, oletkos miettinyt kysymystäni?" hän uteli hellästi. Minka oli hetken hiljaa, ja katsahti sitten miehensä silmiin. "Haluaisin kyllä vielä pojan, mutta jos odotettaisiin että kaksoset vähän kasvavat?" Saku hymyili ymmärtävästi, olivathan kaksoset vielä melko pieniä.

Lakanoita päädyttiin silti pöllyttämään, ehkäisyn kanssa tällä kertaa ;)

Netta oli viimein opetettu antamaan tassua, ja se saikin heti ylennyksen työssään. (tämän ansiosta sain käyttöön koirien sinisen turkin, vitsit, oonkin aina halunnut smurffi-lemmikkejä.. :'D)

Omenapuutkin tuottivat viimein satoa, joskin hieman mautonta sellaista.

Kiitos tyhmyyteni, Netta sai kuitenkin jo seuraavana päivänä potkut.. No, ei kun yrittämään uudestaan samalla alalla.

Omenoista poiketen tomaatit menestyivät varsin hyvin, vain tuo yksi puska ehti kuihtua.

Minjakin sai haikailemansa kympin varsin nopeasti, kiitos ukkinsa ja äitinsä läksyissä auttamisen.

"Kato isi, sain kympin!" "T-t-tuota, isillä on nyt vähän k-k-kiire.."

Katseltuaan hetken isänsä kummaa käytöstä Minja kuuli auton tööttäävän pihalla, ja riensi halaamaan töistä tullutta äitiään. Kuultuaan kympistä Minka halasi tytärtään hieman lujemmin, "Hyvää työtä!"

Samana iltana juhlistettiin kaksosten ensimmäisiä syntymäpäiviä.

Moonasta kasvoi melkolailla identtinen Minjan kanssa, luonnetta myöten (7-2-10-10-3). Hänkin on siis siisti, ujo, toimelias, leikkisä ja marisija.

Mira puolestaan näyttäisi perineen hiustenvärin lisäksi myös kasvonpiirteitään Antolta. Hän on kalat luonnepistein 7-5-8-3-7, eli hieman sisariaan menevämpi ja leikkisämpi.

(Huh, jouduin kirjoittamaan osan kahdesti..)

Comments please! Pelkkä "Luin!" riittää :)