Pahoittelen, osa on vähän myöhässä siitä mitä lupasin! Vaan ehdinpä kirjoittaa sen viimein :P Siispä lukemaan ->

"No niin, eikun pesulle!" Antto sanoi nostaessaan Simon kehdosta. Vaikka taaperoksi kasvaneissa kolmosissa oli jo huomattavasti enemmän hommaa kuin näiden ollessa vauvoja, Antto jaksoi hoitaa poikia heti aikaisesta aamusta lähtien. Tietysti Sallakin osallistui hoitoon, mutta oli kiitollinen saadessaan välillä nukkua pidempään.

Nukkekodista oli muodostunut poikien lempiajanviete, siis silloin kun ei nukuttu tai syöty. Antto oli aikoinaan itsekin leikkinyt samaisella nukkekodilla, joten se kestäisi varmasti riehakkaammatkin leikit.

...?

Pottailuopetuksen iloja :D

Hajupommien siivous jäi usein poloisen Anton kontolle..

Sai mies toki osallistua miellyttävämpiinkin tehtäviin, kuten puhe- ja kävelyopetukseen. Pojat onneksi oppivat nopeasti, kiitos mahtimaidon.

Dundundunn! Muutaman kerran Sallan ja Anton työvuorot sattuivat päällekkäin, ja silloin jouduttiin turvautumaan kyseenalaiset taidot omaavaan lastenhoitajaan.

Tämä rouva ei onneksi ollut sieltä pahimmasta päästä, antoi ruokaa ja laittoi pojat päiväunille kiitettävästi. Tästä huolimatta Salla oli helpottunut, ettei lastenhoitajaa tarvinnut kutsua kovin usein.

Pihalle oli rakennettu pieni lampi, ja Salla olikin heti innoissaan kokeilemassa kalastustaitojaan.

Aloittelijan tuuri potkaisikin melko pian, ja Salla nosti lammesta komean monnin. "Tästä saakin mainion illallisen!"

Aina onni ei suosinut, ja liian isoa vonkaletta nostaessaan Salla putosi välillä takamukselleen. (Hui noita korkoja!)

Vanhempiensa lisäksi kolmoset olivat kietoneet pikkurilliensä ympärille myös perhetuttavat. Vaan kukapa voisikaan vastustaa noita söpöläisiä!

Vai onkohan tämän neidin innokkuudella lastenhoitoon sittenkin taka-ajatuksia..? Mahdollinen flirttiyritys meni ainakin Sallalta ohi, tämä nimittäin jatkoi juttua omasta hottiudestaan oikein innokkaan näköisenä.

Aukusti ja Saku söpöilee :)

Taaperoaika on kuitenkin lyhyt, ja viimeinen yö ennen kolmosten kasvua vietettiin viimeisten opetusten parissa.

Opetuksensa valmiiksi saanut Simo sai vielä nauttia kellopelin pimputtelusta, autuaan tietämättömänä lähestyvistä syntymäpäivistä.

Ja sitten olikin aika kasvaa!

Pian Niemillä asuikin kolme söpöä kouluikäistä :) Tästä kuvasta näkeekin aika selvästi miten samanlaiset kasvonpiirteet pojilla on.

Vielä lähikuvat kaikista. Simo, jonka heikentynyt näkö vaati kasvun silmälaseja (mikä ei kylläkään ole pois pojan suloisuudesta)..

..Aukusti..

..sekä Saku, jonka hiukset puolestaan vaalenivat hieman Anton punahiuksisuus-geenistä johtuen. Söpöjä ovat kaikki.

Lastenhuone muunnettiin kolmelle kouluikäiselle pojalle sopivammaksi.

Poikien mentyä nukkumaan Salla otti Anttoa käsistä ja hymyili vienosti, "Mitäs sanoisit jos mekin siirtyisimme makuuhuoneen puolelle?" hän ehdotti katsoen Anttoa syvälle silmiin. Anton silmät kirkastuivat ja kaapattuaan vaimonsa syliinsä kiirehti pää kolmantena jalkana makuuhuoneeseen.

"Mitäs sanoisit jos jättäisimme ehkäisyn pois..?" Antto ehdotti muutaman tulisen suudelman jälkeen. Salla hymyili miehelleen säteilevästi ja vastasi kysymykseen tarjoamalla tälle lisää suudelmia, ja vähän muutakin..

Iltapuhteen jälkeen pari makoili vierekkäin toistensa silmiin katsellen, molempien katseet onnea hehkuen.

Seuraavana aamuna koulubussi saapui hakemaan poikia aloittamaan koulunkäyntiurakkaansa.

Pojat nousivat bussiin hymyssäsuin, odottaen innoissaan muiden ikäistensä tapaamista ja uusien kavereiden löytämistä.

Antto yleni pian lääkäriharjoittelijaksi, ja sen suoma bonus tulikin tarpeeseen, menihän ruokaankin nyt enemmän rahaa kuin ennen. Haisunäätäkin päässyt kuvaan :P

Ei aikaakaan kun lemmiskelyn tuottama toivottu seuraus alkoi ilmoitella olemassaolostaan aamupahoinvoinnin muodossa. Tästä vaiheesta en kyllä pidä yhtään.. Salla manaili mielessään tyhjennettyään mahansa sisällön pönttöön.

Ylennyksiin tarvittavia taitopisteitä kerättiin yht'aikaa aina silloin, kun molemmilla sattui olemaan samaan aikaan vapaata töistä. Välillä vastenmielinen taitojen kartuttaminenkaan ei tuntunut niin inhottavalle rakkaan seurassa.

Salla muisti viimein tehdä ruokaa taannoin saamastaan monnista, hiillostamalla ja tarjoamalla sen yrttien ja riisin kera.

Hiillostettua tosiaan.. Vaikka kala oli pannulla ehkä hivenen liian kauan, söi Antto koko annoksen hyvällä ruokahalulla.

Antto oli usein se, joka auttoi poikia läksyjen teossa. Mutta missäs on Simo?

Ulkona leikkimässä! Koulun jälkeen käymään tullut uusi tuttavuus kiinnostikin poikaa läksyjä enemmän.

Työpäivä ja läksyissä auttaminen veti välillä veronsa myös Antosta, eikä mies aina ehtinyt sänkyyn asti ennen nukahtamistaan.

Hieman eriävistä luonteistaan huolimatta (tai no, oikeastaan vain Aukustilla selvemmin erilainen luonne) pojat tulivat hyvin keskenään toimeen. Toivon mukaan tilanne pysyy samankaltaisena myös teini-iässä.

"Salla Niemi täällä hei. Kävisittekö korjaamassa ammeemme?" Raskauden edetessä (huomaa maha!) Salla halusi pidättäytyä raskaimmista tehtävistä..

Onneksi Leutolaakson korjauspalvelu oli asiansa osaavaa porukkaa. Ainakin pätevämpää kuin nolla mekaniikkapistettä omaava Salla!

"Jes, kymppi!" Aukusti hihkaisi innoissaan nähdessään odotetun numeron todistuksessa, ja kiiruhti sisälle.

"Äiti äiti, katso, sain kympin!" Aukusti hihkui innoissaan päiväunilla olevalle äidilleen. "Mm, juujuu kulta.. Krrhh.."

Kun niinikään kympin saanut Saku juoksi myös huutelemaan makuuhuoneeseen, oli Sallan viimein noustava lämpöisen peiton uumenista.

Kympin kotiin toi myös Simo, jota Salla ehti jo onnitellakin.

Hätistettyään pojat välipalalle Salla raahautui takaisin petiin. Tämä raskaus tuntui vievän naisesta kaikki mehut!

Nukketalo oli edelleen poikien suosiossa, joskin leikit olivat vähän muuttuneet. "Sit nää on niinku pariskunta, ja.." "Joo, ja tää nainen on sen aviomiehen rakastaja, niinku siinä elokuvassa!" Saku keskeytti veljensä innoissaan. Melkoisia leikkejä, ehkä hyväkin että Salla jatkoi uniaan..

Aukusti puolestaan oli seurannut äitiään unimaailmaan, koulussa välitunneilla pelatut jalkapallopelit olivat saaneet pojan aivan uuvuksiin.

Antto hurraili välillä töistä tullessaan vaikkei ylennystä olisi tullutkaan. No, ainakin mies nauttii työstään :) Työkaveri sen sijaan näyttää varsin hapanta naamaa..

"Miten paljon tähtiä!" Pihalle ilmestynyt kaukoputki oli koko perheen suosiossa, ja Sallakin tutkaili innoissaan tähtien kirjoa selkeällä yötaivaalla aina kuin raskausväsymykseltään jaksoi.

Lammen tulon jälkeen ei tarvinnut pitkään miettiä minne koulusta ja töistä tuodut kaverit hävisivät, he löytyivät aina kalastamasta! Lapsetkin viipyivät myöhään yöhön ja sitten ovelle koputteli toinen närkästyneistä vanhemmista..

"Onkohan se tyttö vai poika?" Aukusti uteli innoissaan puhellessaan äitinsä kasvaneelle mahalle. "Enpä tiedä vielä," Salla vastasi hymyillen. Tosin minulla on taas tunne että siellä voi olla enemmänkin kuin yksi vauva, hän lisäsi mielessään.

Raskaus oli saanut Sallan myös hellyydenkipeäksi, ja aina mahdollisuuden tullen hän halaili ja pusutteli Anton kanssa. Molemmat toivoivat, että tulokas tai toinen niistä olisi tyttö.

Eräänä lämpimänä syyspäivänä parin palattua kävelyltä Antto rohkaisi mielensä ja pysäytti vaimonsa talon eteen. "Mitäs sanoisit kulta, jos hankkisimme koiran?" hän ehdotti varovasti Sallalle.

Sallan kasvoille ilmestyi epäilevä ilme, ja hän risti kätensä rintaansa vasten. "Enpä tiedä onko siinä järkeä. Synnytyskin on niin lähellä, ja meillä on jo nyt ahdasta."

Antto ei kuitenkaan lannistunut. "Ajattele nyt, miten pojatkin ilahtuisivat!" hän jatkoi, "Lupaan käyttää sitä ulkona ja hoitaa ruokkimiset ja muut. Suostuisit nyt?" Salla katseli hetken miehensä anelevia silmiä, ja huokaisi syvään.

"Hyvä on sitten," Salla myöntyi, ja Antto otti vaimonsa lämpimään halaukseen. Salla ei voinut olla nauramatta miehensä innostukselle, mutta ymmärsi sen; olihan tämä todella eläinrakas.

Antto pisti heti tuumasta toimeen, ja vain tuntia myöhemmin pihaan ajoi eläinsuojeluviraston auto.

"Toivottavasti annatte pennulle hyvän kodin," eläintensuojeluvirkailija sanoi ja kätteli Anttoa. "Tietysti," Antto vakuutti, ja seurasi virkailijaa ulos.

Heti nähtyään pienen mustan karvakerän Antto kaappasi tämän syleilyynsä.

Niin Niemien perhe kasvoi pienellä ruskeasilmäisellä urospennulla, joka sai nimekseen Tahvo :)

Pojat olivat innoissaan karvaisesta perheenlisäyksestä, ja ylistivät isäänsä maasta taivaaseen.

Talossa oli tätä nykyä melkoinen lapsikatras lähes päivittäin, kun vähintään yksi pojista toi kaverinsa mukanaan koulusta. Puheenaiheesta päätellen Salla toivoi pojilleen jotain romanssinpoikasta näiden tyttöjen kanssa :D

Tahvo on kyllä suloinen :) Toinen näyttää pienelle erityisesti tuon ruokakupin vieressä.

Myös Salla oli lämmennyt pienelle karvaturrille, ja hellitteli tätä vähintään yhtä paljon kuin Antto ja pojat. Toivon mukaan olet myös lapsirakas!

Salla osasi olla myös ankara, etenkin jos Tahvo teki tarpeensa sisälle. "Tuhma koira!" Salla torui, mulkoillen samalla kaikessa rauhassa kahvia juovaa miestään.

Eräänä yönä Salla heräsi outoon tunteeseen vatsassaan. Pitänee käydä vessassa..

Outo tunne muuttui kuitenkin kivuksi Sallan noustua seisomaan, ja hän tajusi synnytyksen alkaneen. Salla yritti olla hiljaa ettei herättäisi miestään..

Kipu kuitenkin yltyi, eikä Salla voinut enää pidätellä huutoaan. "Aauuhh, koskee!"

"Antto nyt ylööööss!!" Salla parahti viimein, ja Antto säpsähti hereille. "Mhäh, mitä tapahtuu?"

"Nnyt se tuleee..!" Salla puuskutti. Tulokas ei enää odottaisi sairaalaanpääsyä.

"Mitä tapahtuu äiti?!" Simo huudahti herättyään äitinsä huutoon ja kiiruhtaessaan paikalle. Poika joutui kuitenkin lopulta peittämään silmänsä, ei hän uskaltanut katsoa mitä äidille tapahtui.

Samalla Salla oli saanut maailmaan pienen pojan, mutta..

..synnytys ei ollut vielä ohi! Sallan epäilykset olivat käyneet jälleen toteen.

Toinenkin tulokas oli poika, sinisilmäinen ja mustahiuksinen kuten veljensä.

Esiteltyään toista tulokkaista hetken Simolle Salla pyysi Anttoa tilaamaan taksin. Vatsaan koski jostain syystä vieläkin, ja hän halusi sairaalaan mitä pikimmin.

Muutaman päivän päästä..

Perhe seisoi vastauudistetun talonsa pihalla. Yllättävän sairaalavierailun jälkeen talo oli käynyt auttamattoman pieneksi, joten se päätettiin pistää maantasalle ja rakentaa täysin uusi tilalle. Isompi talo vei suurimman osan perheen säästöistä, joten sisustuksessa jouduttiin tyytymään toistaiseksi halvempaan.

Ulko-ovesta saavutaan keittiön, ruokailutilan ja olohuoneen yhdistävään huoneeseen.

Tässä huone toiseen suuntaan. (Unohdin aluksi teeveen, se lisättiin myöhemmin.)

Sohvan vierestä mennään vessaan. Toinenkin olisi mennyt, mutta toistaiseksi ei rahat riittäneet..

Ulko-ovesta vasemmalle johtaa ovi makuuhuoneeseen, jossa on toistaiseksi sekä vanhempien että poikien sängyt. Ei siis lemmenhetkiä tiedossa vähään aikaan!

Ja viimeisenä äskettäin syntyneiden kolmosten huone. Tulokkaita oli tosiaan jälleen kolme!

Viimeisenä ja vasta sairaalassa syntynyt on perheen ainoa tyttö, Sonja. Perimät ovat samat kuin pojilla, jotka saivat nimikseen Aatu ja Aapo.

Huh, melkoinen monsteriosa, ainakin minun mittapuullani :D Pyrin pitämään seuraavatkin osat suunnilleen tämän mittaisina. Miten käykään perheen nyt, kun lapsia on kolmen sijasta kuusi? Se selviää kun jatkatte seuraamista :)