Tervetuloa seuraamaan Niemen lc-tarinaa! Tarina on kolmas nettiin kirjoittamani, Salmien päätyttyä kesken kaiken päätin nyt noin puolentoista vuoden tauon jälkeen palata Simssin pariin :) Päivitykset saattavat olla vähän hitaampia, kirjoitan nimittäin opinnäytetyötäni tänä syksynä, mutta uskon että aikaa löytyy myös Simssille. Siispä pitemmittä puheitta, tervetuloa!

 

Tästä se sitten alkaa, tuumi nuorehko nainen katsellessaan juuri ostamaansa tyhjää tonttia.

Tässä on Salla Niemi, legacymme aloittaja. Hän on perhetavoitteinen rapu (7-4-5-3-6), ja toivoo vielä joskus viettävänsä kultavuosipäivää rakkaansa kanssa. Sallan silmää miellyttävät vaaleahiuksiset simit, joilla ei mene sormi suuhun keittiön puolella; sen sijaan zombit sun muut otukset saavat hänet kananlihalle.

Suuren tontin oston jälkeen Sallalle ei jäänyt paljoa käteen, mutta tällaisen soman pikku tönön lopuilla simoleoneilla sai pykättyä.

Tässä vielä talo sisältä, pienuuden vuoksi otin kuvan tällä kertaa vain yläpuolelta.

Ensimmäinen uusi tuttavuus Sallalle oudossa kaupungissa oli postiljooni-poika, jota hän riensikin tervehtimään innoissaan. Vaan näyttäisi pojan katse liimaantuneen vähän turhan alas..

Muutaman sanan vaihdettuaan Salla sai postiljoonilta oman lehtensä, josta hän alkoikin oitis selailla työpaikkailmoituksia. Tiedeala kuulostaa mielenkiintoiselta, Salla pohti, joten eikun tuumasta toimeen; työt alkaisivat seuraavana päivänä!

Seuraavaksi tontille eksyi vanhempi nainen, joka esitteli itsensä puutarhakerhon edustajaksi. Rouva alkoi oitis selittää alueen vehreästä maaperästä, joka olisi oivallista erilaisten kasvisten ja hedelmien kasvattamiseen. "Mm, niin, aijaa.." Salla vastaili hajamielisesti. Puutarhurointi kiinnosti kyllä, mutta kannattaisiko se näin talven ollessa ovella?

Lopulta Salla kyllästyi vanhan rouvan jorinoihin, ja päätti kutsua taksin mennäkseen tutustumaan alueen yhteisötontteihin. Samaan aikaan taksin kanssa pihaan saapui muutama naapuruston asukkaista toivottamaan Salla tervetulleeksi, mukaanlukien tämä komea herra. Salla ei kuitenkaan ehtinyt innostua liikaa kun jo huomasi miehen sormessa kimallelleen sormuksen. Se siitä sitten.

Yhteisötontilla Salla päätyi shakkipöydän ääreen, paikka kun oli muutamaa simiä lukuunottamatta tyhjillään. Eikö täällä Leutolaaksossa ole tapana shoppailla aamupäivisin? Salla ihmetteli itsekseen.

Pari samaa sukupuolta edustavaa simiä Salla pisti merkille, jos vaikka tulevaisuudessa tarvitsisi perijälle kaunista vaimoa.

Kyllästyttyään shakin peluuseen Salla siirtyi sisälle nauttimaan hodaria muiden paikallaolleiden kanssa. Sisältä löytyi myös pari miestä, mutta kumpikaan ei herättänyt Sallassa sen enempää huomiota. Tuo harmaapäinenhän voisi olla isoisäni!

Ollessaan vaihtamaisillaan tonttia Salla tapasi kiltin noidan, muttei ehtinyt vaihtaa tämän kanssa kuin pari sanaa kun taksi jo saapui. Varmaan jännää olla noita!

Toisella yhteistontilla Sallaa lähestyi eräs miespuolinen sim, joka esitteli itsensä Anteroksi. Pari rupatteli hetken, mutta pelkästä urheilusta ja tietokonepeleistä paasannut mies ei pitänyt Sallan mielenkiintoa pitkään yllä.

"Anteeksi, pitää mennä!" Salla huudahti miehelle, ja kiiruhti muuta sanomatta ulkona olevan luisteluringin luo. En ole luistellut sitten ala-asteen! Salla innoitsi, ja kapusi muitta mutkitta tyhjään rinkiin. Usean vuoden tauko luistelussa kuitenkin näkyi, eikä hän onnistunut pysymään pystyssä kauaakaan. Hauskaa tytöllä tuntui olevan siitä huolimatta.

Mustelmilla mutta iloisena Salla tilasi taksin ja palasi kotiin. Eipä tärpännyt tällä kertaa..

Kotiin tultuaan Salla sai heti juosta vastaamaan puhelimeen, josta kuului oudohko miesääni. Kuulostaa jotenkin tutulta.. "Antero?" Salla kysyi hetken mietittyään. Ääni toisessa päässä vastasi myöntävästi, ja Salla ei voinut olla hymyilemättä. Ehkäpä annan hänelle uuden mahdollisuuden, hän tuumi.

Vielä ennen nukkumaanmenoa Salla kertoi ensimmäisen Leutolaaksossa vietetyn päivänsä tapahtumista päiväkirjalleen.

Hyvinnukutun yön jälkeen Salla aloitti työnsä tiedealalla. Hyvä että työt alkavat, enhän minä muuten pystyisi maksamaan noita laskuja!

Ensimmäinen päivä sujuikin hyvin, ja Salla yleni heti. Laskut saatiin maksettua, ja jäipä rahaa vähän käteenkin.

Jäljellejääneillä rahoilla Salla hankki kotiinkin shakkilaudan, logiikkataito kun tulee tarpeeseen tiedealalla. Yksin pelaaminen tuntui tytöstä yllättävän hankalalle!

Parin päivän päästä Salla oli vapaata töistä, joten hän päätti koittaa onneaan uudestaan miesten saralla. Antero tulisi käymään samana iltana, mutta Salla halusi pitää muutkin mahdollisuudet avoimina.

Ennen taksiin hyppäämistä Salla ei voinut olla paijaamatta tontille eksynyttä suloista pingviiniä. "Mutta etkös sinä ole vähän kaukana kotoa, pikkuinen?" Salla ihmetteli.

Yhteisötontille päästyään Salla päätyi, mitäpäs muuta kuin hodareiden paistoon. Hän uskoi vahvasti, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta!

Valitettavasti tontilla ei juuri näkynyt varteenotettavia aviomiesehdokkaita, ja Salla päätyikin istumaan pöytään kahden naispuolisen kanssa.

Pöydässä istunut vanhempi nainen aloitti yllättäen lumisodan Sallan kanssa, ja miesten iskeminen hävisi hetkeksi mielestä hauskanpidon lomassa.

Eksyttyään sisälle lämmittelemään Salla joutui todistamaan kahden miehen välistä tappelua.

Hui kamala! Salla mietti kauhuissaan, ja päätyi tilaamaan oitis taksin kotiin. En halua itse joutua moisen keskelle!

Illalla Antero saapui Sallan luo, juuri parahiksi päivällisaikaan. Joko Salla alkaa olla epätoivoinen miehen löytämisen suhteen, tai sitten hän vain unohti laittaa arkivaatteet ylleen..?

Epätoivoinen tai ei, viimeisetkin kiinnostuksen rippeet Anteroa kohtaan karisivat kun Salla sai todistaa tämän ruokottomat pöytätavat. Mies röyhtäili minkä ehti, puhui ruoka suussa ja vielä ahmi! Puheenaiheetkaan eivät olleet parantuneet viime kerrasta, joten syönnin jälkeen Salla ohjasi miehen kohteliaasti ovelle ja toivotti mukavaa illanjatkoa. Jossain menee minunkin rajani! Salla päättikin keskittyä toistaiseksi työhönsä, mies saisi odottaa. Vaan eipä tyttö arvannutkaan, että mies voisi löytyä myös työpaikalta.. 

Parin viikon jälkeen Salla oli oppinut tykkäämään työstään todenteolla, ja oli saanut uusia ystäviäkin vaikka ala onkin varsin miesvoittoinen. Eräs näistä ystävistä oli Antto, jonka Salla pyysi eräänä iltana iltateelle luokseen.

Pari oli unohtunut rupattelemaan niitä näitä pihalle, kun yhtäkkiä Antto hiljeni ja otti Sallaa käsistä kiinni. Sallakin keskeytti juttunsa, ja tunsi sydämensä jättävän pari lyöntiä välistä katsoessaan Anton sinisiin silmiin. "Tuota, Salla.. Minä pidän sinusta. Paljon. Enemmän kuin ystävänä.." Antto myönsi, ja Sallan suu loksahti auki. Tätä hän ei ollut osannut odottaa. "T-tuota, mennäänkö sisälle? Tänne jäätyy!" Salla mutisi hieman hermostuneesti, ja johdatti miehen sisälle. Voiko tämä olla totta..?

Sisällä tunnelma oli hetken vaivaantunut, kunnes Salla päätti rohkaista mielensä. Meni syteen tai saveen! Hän lähestyi Anttoa rohkeasti ja kosketti hellästi tämän olkapäätä. "Tuota, luulen että minäkin pidän sinusta.." hän sanoi hiljaa. Molemmat hymyilivät.

Herkän hetken keskeytti Anton kuriseva maha, ja naurun saattelemana pari istuutui pöytään Sallan lämmittämän juustopastan ääreen. Aiempi vaivautuneisuus oli tiessään, ja Salla tunsi pystyvänsä juttelemaan Anton kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja hän on romanttinenkin!

Kello alkoi lähestyä puoltayötä, kun Antto vihdoin malttoi lähteä. Hyvänyön toivotukset vaihdettiin pusujen saattelemana.

Parin yhteydenpito jatkui sekä työ- että vapaa-ajalla, kunnes molempien työvuorot sattuivat yksiin ja Salla pyysi miestä virallisille treffeille. "Miten olisi se 50-luvun kuppila?"

Perille saavuttuaan pari hiljeni hetkeksi nauttiakseen toistensa seurasta. Stadissa tuntui olevan jo täysi kevät, mutta edes liika vaatetus ei saanut Sallan hyvää tuulta kaikkoamaan.

Pari söi herkullisen salaattilounaan, toistensa silmiin katsellen.

Edes viereiseen pöytään istunut komistus ei saanut Sallan huomiota pois Antosta.

Toisessa pöydässä istui myös hyvin kauniita vaimoehdokkaita.

Treffit jatkuivat pusuttelulla..

..ja tanssahtelulla. Salla oli korviaan myöten ihastunut.

"Tuota, haluaisitko tulla käymään kotonani?" Salla kysyi vaisusti treffien päätteeksi. Antto nyökkäsi hymyillen..

..ja pari muutti yhteen vielä samana päivänä. Taloa laajennettiin hieman, mutta ei liikaa; isompi talo voisi odottaa kunhan pesämunaa olisi enemmän.

Ulko-ovesta astutaan olohuone-keittiöön.

Sama toisesta suunnasta. Sohvan vasemmalta puolelta johtaa ovi..

..vessaan.

Makuuhuoneeseen taas pääsee keittiönurkkauksen vierestä. Peilin viereisestä ovesta mennään lastenhuoneeseen, mutta se on vielä tyhjillään joten kuva ei liene tarpeellinen.

Ja tässä uudistunut Antto, onneksi päästiin eroon siitä pälvikaljusta! Antto on niinikään perhetavoitteinen rapu (6-3-6-4-6), ja hän toivoo kasvattavansa elämänsä aikana 20(!) kissan- tai koiranpentua. Mieheen vetoavat uimapukuja käyttävät, meikatut simit, mutta ahkeruus työpaikalla ei mieheen iske.

Tuore avopari ei pystynyt pitämään sormiaan erossa toisistaan. Voisi sitä kuitenkin vähän ajatella vieraiden tunteita!

Samana iltana ruokapöydässä Salla nosti taskustaan samettisen rasian, ja laski sen vaivihkaa pöydälle. "Antto, rakastan sinua. Mennäänkö naimisiin?" "Tietysti!" Antto huudahti onnessaan.

<3

Kihlausta juhlistettiin vällyjen välissä. Se, tuleeko perheeseen pian perheenlisäystä, selviää seuraavassa jaksossa!

 

Kysyn nyt teiltä lukijoilta, onko kuvien koko hyvä? Nimittäin jos niitä vetää suuremmaksi, laatu puolestaan kärsii. Mutta mitä mieltä olette, riittääkö tämä koko? Toisekseen, anteeksi että tämä ensimmäinen osa menee melko nopeatempoista tahtia, halusin vaan miehenetsinnän suht nopeasti pois alta :D Myöhemmissä osissa sitten enemmän menoa ja meininkiä.

Saa kommentoida ^^